Kuvakollaasin tekeminen Picasalla

Kuvakollaasit ovat erinomainen tapa elävöittää blogia. Niitä voi käyttää esimerkiksi mainospostausten ja bannerien tekemiseen. Kollaasiin saa liitettyä monta pientä kuvaa yhdeksi suureksi kuvaksi, mikä on hyödyllistä, koska kaikkien kuvien laittaminen postaukseen yksitellen tekisi postauksesta pitkän ja vaikealukuisen.

Itselläni ei ollut ennestään paljoakaan kokemusta kollaasien tekemisestä, mutta halusin kovasti oppia tekemään niitä. Ryhdyin tutkimaan aihetta ja huomasin, että monet muut bloggaajat tekevät hyvännäköisiä kollaaseja Picasa-ohjelmalla. Joten eikun siis lataamaan kyseinen ohjelma ja selvittämään, miten se toimii.

Opetan tässä postauksessa, miten mainoskollaasi tehdään blogiin. Mainoskollaasit ovat yksi tuottavimmista tavoista tienata blogilla rahaa, minkä vuoksi ne ovat suosittu näky blogeissa. Tätä ohjetta voi toki soveltaa myös muunlaisten kuvakollaasien tekemiseen.

1. Mene Picasan sivulle ja lataa ohjelma tietokoneellesi.

2. Anna Picasalle lupa etsiä kuvia tietokoneestasi.

3. Päätä, mitä aihetta kollaasi käsittelee. Itse haaveilen uudesta sohvasta, joten teen kollaasin kivannäköisistä sohvista. Kerään sohvakuvia Elloksen, Finnish Design Shopin ja Stockmannin nettisivuilta, koska olen niiden mainosohjelmissa mukana Tradedoublerin kautta (lue postaukseni Tradedoubleriin liittymisestä). Näin voin laittaa mainoslinkkejä sitten valmiiseen kollaasiin. Kuvat kannattaa rajata huolella ja laittaa kaikki samaan kansioon, jotta kollaasin luominen sujuu helposti.

4. Avaa Picasassa vasemmasta reunasta haluamasi kuvakansio ja klikkaa "Luo kuvakollaasi"-painiketta.

5. Kollaasinäkymässä voit asetella kuvat haluamaasi järjestykseen. Lisäksi voit muokata esimerkiksi kuvien kokoa ja reunojen tyyliä. Tässä vaiheessa ei vielä esimerkiksi lisätä tekstiä kuvaan vaan kuvat vain asetellaan haluttuun järjestykseen.

6. Kun olet valmis, klikkaa vasemmalta "Luo kollaasi".

7. Jos haluat esimerkiksi lisätä tekstiä kuvaan, kaksoisklikkaa kollaasin kuvaa Picasan albuminäkymässä. Vasemmalle pitäisi ilmestyä muokkausvalikko. Klikkaa kohtaa "Teksti". 

8. Aseta tekstiasetukset sellaisiksi, kuin haluat. Tekstin voi kirjoittaa suoraan kuvaan eli mitään erityisiä tekstilaatikoita ei tarvitse luoda. Klikkaa lopuksi "Käytä". Itse numeroin kollaasissa olevat sohvat, koska aion merkitä mainoslinkit kuvan alle.

9. Kollaasini on nyt valmis. Kuvan voi lähettää Picasasta suoraan omaan Google-albumiin, mutta itse halusin tallentaa kuvan työpöydälle. Klikkasin alalaidasta kohtaa "Vie" ja muokkasin kohdekansion työpöydäksi.

10. Enää tarvitsee vain lisätä kollaasi postaukseen ja merkitä affiliate-linkit kuvan alle. Menen Tradedoublerin sivulla kohtaan "Mainosten hallinta" ja "Omat tekstilinkit". Tuotteille pitää luoda omat syvälinkit, koska lukija pitää ohjata linkin kautta suoraan tuotesivulle eikä yrityksen aloitussivulle, kuten mainoslinkit oletusarvoisesti johtavat. Klikkaa siis mainosohjelman perässä kohtaa "Syvälinkki". Itse valitsen syvälinkitysformaatiksi aina URLin, koska se on mielestäni yksinkertaisempi käyttää. Liitän kohde-URLiksi tuotteen osoitteen ja kopioin alta valmiin syvälinkityskoodin. Postaukseen koodin voi liittää tavallisen linkin tavoin yläpalkin "Linkki"-kohdan kautta.

Muista ilmoittaa lukijoille, että kyse on kaupallisista linkeistä, sillä muuten syyllistyt laittomaan piilomainontaan. Kirjoita siis postauksen loppuun "sisältää kaupallisia linkkejä" tai jotain muuta vastaavaa, kuten minäkin olen tehnyt tässä postauksessa.

Tältä näyttää valmis tuotos. Nyt vain mieleistä sohvaa valitsemaan! Tässä esimerkissä merkitsin siis tuotteet numeroilla ja laitoin numeroidut linkit kuvan alle, mutta aivan hyvin kuvan alle olisi voinut kirjoittaa tuotteiden nimet ja jättää kollaasin kuvat numeroimatta. Nämä ovat makuasioita.

1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6

Loppukaneettina täytyy vielä todeta, ettei kollaasin tekeminen ollut yhtään niin vaikeaa, kuin olin kuvitellut. Se oli itse asiassa yllättävän terapeuttista puuhaa. Työläimmät osuudet olivat kuvien valitseminen netistä ja mainoslinkkien merkitseminen kuvan alle. Itse kollaasin luominen ja kuvien asettelu sen sijaan olivat nopeita ja mukavia vaiheita.

Oletko sinä tehnyt kollaaseja blogiisi?

sisältää kaupallisia linkkejä

Millä kielellä bloggaisit?

Blogin kielen valitseminen

Blogia perustaessa yksi tärkeimmistä päätöksistä on, millä kielellä aikoo kirjoittaa. Useimmat bloggaajat tykkäävät kirjoittaa omalla äidinkielellään, mutta jotkut tavoittelevat kansainvälistä lukijakuntaa ja valitsevat englannin. On myös bloggaajia, jotka kirjoittavat kaikki postaukset kahdella kielellä.

Vaihtoehtoja on siis monia. Mutta miten sitä löytäisi itselle sopivimman vaihtoehdon?

Kielen valitsemisen ei tarvitse olla hakuammuntaa vaan ratkaisun voi löytää seuraavia asioita pohtimalla:

Kenelle kirjoitat? Mieti, keitä mahdolliset lukijat voisivat olla. Haluatko kirjoittaa blogiasi suomalaisille vai tavoitteletko ulkomaista yleisöä?

Mikä on blogin aihe? Englanniksi kirjoittaessa tarkasti rajatusta aiheesta on hyötyä kun taas suomeksi kirjoittaessa siitä voi olla haittaa. Jos kirjoitat blogia 70-luvun hiuskoristeista, ei Suomesta todennäköisesti löydy riittävästi lukijoita blogillesi. Bloggaaminen on tylsää, jos kukaan ei lue blogia. Englanninkieliselle blogille taas löytyy paljon lukijoita, vaikka aihe olisi kuinka rajattu.

Onko aihe suosittu? Jos valitsemastasi aiheesta on jo olemassa valtava määrä laadukkaita englanninkielisiä blogeja, voi olla viisaampaa kirjoittaa blogia suomen kielellä. Jos haluat blogata englanniksi suositusta aiheesta, sinun tulee tehdä blogistasi parempi tai ainakin erilaisempi kuin muut blogit.

Onko kielitaitosi riittävä? Ole rehellinen itsellesi ja mieti, millä kielellä pystyt kirjoittamaan laadukkaita postauksia. Vieraan kielen suhteen ei kannata kuitenkaan olla liian perfektionisti, sillä kielitaitosi tulee parantumaan blogia kirjoittaessa. Harva osaa kirjoittaa edes omaa äidinkieltään täydellisesti, joten lukijat eivät välitä pienistä kirjoitusvirheistä.

Kuinka pitkiä postaukset ovat? Jos postauksesi ovat todella pitkiä, et ehkä jaksa kirjoittaa niitä vieraalla kielellä. Nyrkkisääntönä kannattaa ainakin pitää, ettei kirjoita pitkiä postauksia kahdella kielellä. Jos haluat välttämättä huomioida myös ulkomaiset lukijat, voit kirjoittaa postauksen loppuun muutaman lauseen lyhennelmän englanniksi. Tämä oli jossain vaiheessa yleinen käytäntö suosituissa blogeissa.

Itse päätin kirjoittaa tätä blogia suomeksi, koska se on vahvin kieleni ja tämän tyyppiselle suomenkieliselle blogille oli mielestäni tarvetta. Bloggaamisesta on olemassa jo niin monia laadukkaita englanninkielisiä blogeja, etten pystyisi kilpailemaan niiden kanssa. Tätä blogia ei myöskään kannata kirjoittaa kahdella kielellä, koska postauksista tulisi aivan liian pitkiä ja sekavia. Se ei toisi tähän blogiin minkäänlaista lisäarvoa.

Suomeksi vai englanniksi?

Koska useimmat tekevät kielivalinnan suomen ja englannin väliltä, ajattelin tehdä vielä lyhyen listauksen molempien kielien hyvistä ja huonoista puolista:

Englanti
+ maailmanlaajuinen lukijakunta
+ kielitaito paranee
- enemmän kilpailua
- vieras kieli vaikeampi kirjoittaa

Suomi
+ helppo kirjoittaa
+ vähemmän kilpailua
+ bloggaaja voi helposti profiloitua oman aiheensa asiantuntijaksi
- rajallinen lukijakunta

Kielivalintaa voi muuttaa myöhemmin

Pitkään blogatessa voi käydä niin, että blogin suosion kasvaessa sille ilmaantuu ulkomaisia lukijoita. Lukijat saattavat toivoa, että bloggaaja kirjoittaisi myös englanniksi. Tällöin blogin kielen vaihtaminen voi olla paikallaan. Blogi saa ja sen tulee mukautua muutoksiin. Bloggaajan ei tarvitse ikuisesti kirjoittaa samalla kielellä, jos se ei tunnu enää oikealta.

Vinkkejä kaksikieliselle bloggaajalle

Jos päätät kirjoittaa blogia kahdella kielellä, kannattaa kielet erottaa toisistaan esimerkiksi eri värien tai kursiivin avulla. Aika tavallista on kirjoittaa suomenkielinen teksti esimerkiksi mustalla ja englanninkielinen vaaleanharmaalla. Suosittelen vilkaisemaan suomalaista Mariannan-blogia sekä ruotsalaista Kenzas-blogia. Niissä kaikki postaukset on kirjoitettu systemaattisesti kahdella kielellä ja kielet on erotettu toisistaan onnistuneesti.


Millä kielellä sinä päätit blogata? Miten päädyit valintaan?

Mungolifen suosion salaisuus

Yksi Suomen suosituimmista blogeista

Tällä kertaa päätin ottaa käsittelyyn Anna Vanhasen kirjoittaman Mungolife-blogin, joka on yksi suosituimmista suomalaisista blogeista. En tiedä blogin aivan tarkkaa lukijamäärää, mutta ainakin pari vuotta sitten Anna kertoi viikoittaisia uniikkeja lukijoita olevan 60 000. Mungolife viettää tänään 7-vuotispäiväänsä, joten on sopiva hetki fiilistellä kyseistä blogia, katsoa taaksepäin ja pohtia, miksi blogista on tullut niin suosittu.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut saman tyyppisen postauksen Xenia’s Day –blogista, jonka pääset lukemaan täältä. Se on ollut yksi tämän blogin suosituimmista postauksista, joten ajattelin, että lukijoita saattaisi kiinnostaa lukea tällaisia kirjoituksia lisää. Vai kiinnostaako?

Miksi aloin seurata blogia?

Olen seurannut Mungolife-blogia aivan alusta alkaen. Muistaakseni etsin ohjeita työhaastattelua varten ja sillä tavoin löysin blogin. Alkuaikoina Anna nimittäin kirjoitti paljon erilaisia tutoriaaleja, oli kyseessä sitten korkokengillä kävely, kirppiksellä myyminen tai työhaastattelussa menestyminen. Siltä istumalta luin kaikki vanhat postaukset läpi ja olin vakuuttunut, että Annan höpinöitä kannattaa lukea jatkossakin. Se entinen Mungolife-blogi ei ole enää julkisesti kaikkien luettavissa, mutta uudemmassa blogissa Annan juttuja voi lukea loppuvuodesta 2010 lähtien.

Tätä postausta valmistellessa mietin syitä, miksi aloin alun perin seurata Mungolife-blogia. Muistan ainakin ihastelleeni sitä, kuinka aikaansaapa ja energinen Anna oli ja miten hyvin organisoidulta hänen elämänsä vaikutti. Hän kävi töissä, opiskeli, kirjoitti blogia, omisti koiran ja onnistui pitämään kaikki langat käsissään. Teksteistä huokui itsevarmuus, määrätietoisuus ja kunnianhimo. Lisäksi hän jakeli lukijoille vinkkejä, joiden avulla pystyi tekemään omasta elämästä antoisampaa. Blogin lukemisesta oli siis ihan konkreettista hyötyä.

Minua kiinnosti myös seurata Annan kulutuskeskeistä elämäntapaa. Vuonna 2008 kulutuskulttuuri oli Suomessa melko erilaista tähän päivään verrattuna. Monen sadan euron laukkuja ostelevia katsottiin kieroon ja yleinen asenne oli, että kunnon suomalainen sijoittaa rahansa asuntoon ja autoon. Anna sen sijaan käytti jo silloin useita satoja euroja kuukaudessa ulkonäköönsä, mikä herätti ihmetystä ja hänen elämäntyylinsä poiki muun muassa monia lehtijuttuja.

Mungolife tarjosi estetiikan temmellyskentän niille, jotka olivat kyllästyneitä suomalaisten ahdasmieliseen käsitykseen rahankäytöstä ja kauneudesta. Anna viestitti, että on sallittua, jopa suotavaa, satsata omaan ulkonäköönsä. Mitä huolitellummalta ihminen näyttää, sitä pidemmälle hän pääsee. Nykyään tämä sama ajattelutapa toistuu monissa muotiblogeissa, mutta vielä seitsemän vuotta sitten se oli uutta ja ihmeellistä.

Suosion tekijät

Ahkera päivittäminen ja laadukas sisältö. Anna on näiden seitsemän vuoden aikana hionut bloggaustaidot huippuunsa ja antaa kaikkensa tuottaakseen laadukkaita postauksia blogiin. Hän ei ole pitänyt pitkiä bloggaustaukoja. Lomaa bloggaamisesta Anna toki pitää silloin tällöin, mutta hän ajastaa lomien ajaksi postauksia. On ihailtavaa, miten omistautunut Anna on blogilleen. Esimerkiksi Lontoossa asuessaan, kun ketään ei ollut ottamassa asukuvia blogiin, hän meni itse tripodin kanssa kadulle napsimaan kuvia itsestään.

Elämäntyyli. Annaa on helppoa ihailla, sillä hänessä on paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka moni ottaisi mielellään myös itselleen. Hän on näyttävä ja hyvin puettu. Hän on sanavalmis eikä pelkää tuoda mielipiteitään julki. Ehkä inspiroivinta Annassa on, miten hän uskaltaa toteuttaa unelmiaan. Hän esimerkiksi keskeytti opinnot oikiksessa mennäkseen opiskelemaan muodin johtamista Lontooseen. Tuota rohkeaa siirtoa ei moni olisi uskaltanut tehdä.

Blogimaailman edelläkävijä. Anna on yksi Suomen ensimmäisistä muotibloggaajista. Hän perusti bloginsa, kun muotiblogien ensimmäinen aalto rantautui Suomeen. Silloin kilpailu lukijoista oli minimaalista nykypäivään verrattuna. Muistan, että siihen aikaan melkein aina, kun muotiblogeja käsiteltiin mediassa, oli Anna haastateltavana.

Hyvä itsetunto. Hän ei pelkää esillä oloa ja mokaamista, vaan on hyväksynyt, ettei kaikkia voi miellyttää. On ihailtavaa, että kaikista pahansuovista kommentoijista huolimatta hän jaksaa kirjoittaa blogiaan vuodesta toiseen.

Huumorintaju. Anna ei ota itseään eikä muita liian vakavasti, vaan suhtautuu kaikkeen terveellä huumorilla ja saa myös lukijat nauramaan. Se on hyvä piirre, jos haluaa menestyä blogimaailmassa. Mungolifen parasta antia ovat kilometrin mittaiset sarkastiseen sävyyn kirjoitetut tajunnanvirtapostaukset. Ne lienevät tuttuja kaikille lukijoille.

Miten Anna voisi parantaa blogiaan?

Yksikään blogi ei ole täydellinen vaan niissä on aina jonkun mielestä korjattavaa. Listasin asioita, jotka ovat mielestäni pielessä Mungolife-blogissa.

Asenne. Anna tuntuu suhtautuvan blogimaailmaan nykyään kyynisesti, mikä on ymmärrettävää, kun miettii, miten paljon hän on saanut lokaa niskaan bloggausvuosiensa aikana. Myös postausten määrä on laskenut vuosi vuodelta, mikä tuntuu kielivän innostuksen laantumisesta. Joskus Anna tuntuu suhtautuvan lukijoihin aivan kuin he olisivat hänen vihollisiaan tai ainakin yhteiskunnan pohjimmaista roskasakkia. Lukijoiden kommentit julkaistaan ja niihin vastataan silloin, kun itseä huvittaa, vaikka se olisi monien päivien viiveellä. Lisäksi Annan blogia leimaa tyhjät lupaukset. Hän saattaa esimerkiksi luvata tekevänsä jonkin postauksen tai vastailla kommentteihin jonakin tiettynä ajankohtana, mutta hän jättääkin lupauksen pitämättä.

Postausten määrä on vähentynyt vuosi vuodelta.

Hakukoneoptimoinnin puute. Blogi ei ole teknisesti lukijaystävällinen. Mainoksista päätellen Anna haluaa selkeästi tienata paljon rahaa blogillaan, mutta hän on täysin kujalla lukijamäärän kasvattamisesta, hakukoneiden toiminnasta ja sen sellaisesta. Vanhojen postausten löytäminen on vaikeaa ja aikaa vievää pienten puutteiden takia. Anna on esimerkiksi kirjoittanut tuotteiden nimet suoraan kuviin. Se on ongelma hakukoneiden kannalta, koska ne eivät tunnista kuvissa olevaa tekstiä. Tällaisten seikkojen takia monet Annan blogikuvista eivät näy kuvahaussa, kun joku hakee tietoa jostakin blogin aiheeseen liittyvästä. Annalla olisi monikymmenkertainen määrä lukijoita ja rahaa hankkia Chanelin Double Flap Bagit kaikissa väreissä, jos hän olisi alusta alkaen kiinnittänyt huomiota tällaisiin asioihin. Bloggaajien pitäisi jo vähitellen oppia, että suurin osa lukijoista tulee Googlesta eikä puskaradion kautta.

Tekijänoikeusrikkomukset. Anna on koko blogihistorian ajan käyttänyt luvatta netistä löytämiään muiden ottamia kuvia. Lähdemerkintöjen puuttuminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tällaisten asioiden kanssa ei kannattaisi pelleillä etenkään, kun kirjoittaa suosittua julkista blogia ja tienaa sillä rahaa. Nykyään valokuvaajien on helppoa tarkkailla kuvien käyttöä esimerkiksi käänteisen kuvahaun ja näkymättömien vesileimojen avulla. Lisäksi julkista blogia kirjoittaessa on aina olemassa riski, että joku lukija käräyttää bloggaajan. Kun on seitsemän vuoden ajan järjestelmällisesti varastanut kuvia, en halua edes ajatella, millainen lasku siitä voisi pahimmassa tapauksessa tulla. Noh, ainakin Annaa on muistutettu asiasta, sillä lukijat ovat useaan otteeseen ihmetelleet, mistä kuvat ovat peräisin. Anna on silti ohittanut tekijänoikeusasiat pelkällä olankohautuksella. Jopa uusimmassa postauksessa komeilee suuresta Shutterstock-kuvapankista peräisin oleva kuva ilman lähdemerkintää. Onkohan Anna maksanut kalliit lisenssimaksut?

Täydellisyydentavoittelu. Anna tuntuu asettavan bloginsa sisällölle liian korkeita vaatimuksia, mikä nähtävästi latistaa hänen bloggausintoaan. Parin viime vuoden aikana postaukset ovat olleet jatkuvaa selittelyä, miksi hän ei ole ehtinyt tai jaksanut päivittää blogia. Hänen pitäisi tajuta, että lukijat olisivat täysin tyytyväisiä, vaikka postaus käsittelisi lempikarkkien ostamista lähi-Siwasta. Elämän ei aina tarvitse olla hohdokasta. On ironista, että Anna on sanonut olevansa kyllästynyt siihen, että muut teeskentelevät sosiaalisessa mediassa elävänsä täydellistä elämää, mutta hän syyllistyy samaan myös itse.

Olen jotenkin kyllästynyt itse kaikkiin kiiltokuvaelämiin Instagramissa, blogeihin, jotka on täydellisiä, ihmisiin, jotka on olevinaan. 

Silti mä ymmärrän sen. Sen kiiltokuvamaisuuden. Sen täydellisyyden näyttämisen. Kuka helvetti haluaa saada litroittain paskaa niskaan, jos voi olla saamatta.

Kuvat tekemällä tehtyjä. Asukuvat ovat viimeisen päälle hiottuja ja lavastetun oloisia. Kuvat on otettu edestä päin jossain kauniissa miljöössä ja poseeraukset ja ilmeet ovat täysin samoja kuin kaikilla muillakin bloggaajilla. Kunpa Annan huumorintaju ja persoona ulottuisivat myös kuviin asti!


Voisin kirjoittaa vaikka kirjasarjan Mungolifesta, kun olen seurannut sitä niin pitkään. Mutta lopetan kuitenkin nyt tähän, jotta tuonne kommenttiboksiin jää jotain keskustelevaa. Kerro sinä siis, luetko Mungolife-blogia. Mitä pidät siitä? Miksi arvelet sen saavuttaneen niin suuren suosion?

Temppuileeko teksti? Poista muotoilu!

Käykö sinulle joskus niin, että postauksen muotoiluasetukset eivät mene niinkuin haluaisit ja postauksesta tulee väärän näköinen? Oletko kenties kamppaillut Word-tiedoston kanssa gradua kirjoittaessasi, kun tekstin joukkoon on ilmestynyt erikokoisia välejä, etkä ole saanut niitä mitenkään muokattua?

Tämän tyyppisiin ongelmiin on olemassa yksinkertainen ratkaisu, nimittäin muotoilun poistaminen. Tästä keinosta hyötyvät niin bloggaajat kuin muutkin kirjoittajat.

Kirjoitan yleensä blogipostaukset valmiiksi jossakin tekstinkäsittelyohjelmassa (esim. Wordissa) ja kopioin valmiin tekstin Bloggeriin. Monet bloggaamista opettavat sivustot sanovat, että näin ei kannattaisi tehdä, koska muista ohjelmista kopioitaessa tekstiin tulee ylimääräistä koodia mukaan, mikä tekee blogista raskaan. Teksti ei ehkä tottelekaan Bloggerin fonttiasetuksia ja valmiissa postauksessa saattaa olla vääränlainen fontti ja ylimääräisiä rivejä.

Tässä on esimerkki, mitä tapahtuu, kun tekstiä liittää Wordista Bloggeriin. Wordista kopioitu lause näyttää Bloggerissa tältä:

HTML-näkymässä paljastuu, miten paljon koodia tekstin mukana tuli. Tähän kuvaan mahtui vain pieni pätkä koodista – niin paljon sitä oli.

En halua kirjoittaa postauksia Bloggerissa, koska en hahmota siellä koko tekstin rakennetta ja pituutta enkä myöskään huomaa tekemiäni kirjoitusvirheitä. Päätin siis etsiä ratkaisun, miten blogipostauksesta voi poistaa Wordin mukana tulleen muotoilun.

Vastaus löytyi yllättävän läheltä. Bloggerin postausnäkymässä on nimittäin "Poista muotoilu" -painike, jota klikkaamalla kaikki muotoiluasetukset häipyvät.

Wordissa taas vastaava "Clear Formatting" -painike näyttää tältä, mutta painikkeen ulkonäkö voi hieman vaihdella. Maalaa ensin teksti ja klikkaa sitten tuota painiketta, niin saat muotoilun poistettua. Tämä ei tietenkään tehoa kaikkiin muotoiluongelmiin, mutta tätä kannattaa kokeilla ainakin ensiapukeinona.

Muissa tapauksissa voi käyttää esimerkiksi editpad.org-sivuston työkalua, joka poistaa tekstistä muotoilun. Liitä tekstisi sivustolle, niin muotoilu katoaa.

Oletko sinä kokeillut muotoilun poistamista tekstistä?