Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogimokat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogimokat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. elokuuta 2015

Mungolifen suosion salaisuus


Yksi Suomen suosituimmista blogeista


Tällä kertaa päätin ottaa käsittelyyn Anna Vanhasen kirjoittaman Mungolife-blogin, joka on yksi suosituimmista suomalaisista blogeista. En tiedä blogin aivan tarkkaa lukijamäärää, mutta ainakin pari vuotta sitten Anna kertoi viikoittaisia uniikkeja lukijoita olevan 60 000. Mungolife viettää tänään 7-vuotispäiväänsä, joten on sopiva hetki fiilistellä kyseistä blogia, katsoa taaksepäin ja pohtia, miksi blogista on tullut niin suosittu.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut saman tyyppisen postauksen Xenia’s Day –blogista, jonka pääset lukemaan täältä. Se on ollut yksi tämän blogin suosituimmista postauksista, joten ajattelin, että lukijoita saattaisi kiinnostaa lukea tällaisia kirjoituksia lisää. Vai kiinnostaako?


Miksi aloin seurata blogia?


Olen seurannut Mungolife-blogia aivan alusta alkaen. Muistaakseni etsin ohjeita työhaastattelua varten ja sillä tavoin löysin blogin. Alkuaikoina Anna nimittäin kirjoitti paljon erilaisia tutoriaaleja, oli kyseessä sitten korkokengillä kävely, kirppiksellä myyminen tai työhaastattelussa menestyminen. Siltä istumalta luin kaikki vanhat postaukset läpi ja olin vakuuttunut, että Annan höpinöitä kannattaa lukea jatkossakin. Se entinen Mungolife-blogi ei ole enää julkisesti kaikkien luettavissa, mutta uudemmassa blogissa Annan juttuja voi lukea loppuvuodesta 2010 lähtien.

Tätä postausta valmistellessa mietin syitä, miksi aloin alun perin seurata Mungolife-blogia. Muistan ainakin ihastelleeni sitä, kuinka aikaansaapa ja energinen Anna oli ja miten hyvin organisoidulta hänen elämänsä vaikutti. Hän kävi töissä, opiskeli, kirjoitti blogia, omisti koiran ja onnistui pitämään kaikki langat käsissään. Teksteistä huokui itsevarmuus, määrätietoisuus ja kunnianhimo. Lisäksi hän jakeli lukijoille vinkkejä, joiden avulla pystyi tekemään omasta elämästä antoisampaa. Blogin lukemisesta oli siis ihan konkreettista hyötyä.

Minua kiinnosti myös seurata Annan kulutuskeskeistä elämäntapaa. Vuonna 2008 kulutuskulttuuri oli Suomessa melko erilaista tähän päivään verrattuna. Monen sadan euron laukkuja ostelevia katsottiin kieroon ja yleinen asenne oli, että kunnon suomalainen sijoittaa rahansa asuntoon ja autoon. Anna sen sijaan käytti jo silloin useita satoja euroja kuukaudessa ulkonäköönsä, mikä herätti ihmetystä ja hänen elämäntyylinsä poiki muun muassa monia lehtijuttuja.

Mungolife tarjosi estetiikan temmellyskentän niille, jotka olivat kyllästyneitä suomalaisten ahdasmieliseen käsitykseen rahankäytöstä ja kauneudesta. Anna viestitti, että on sallittua, jopa suotavaa, satsata omaan ulkonäköönsä. Mitä huolitellummalta ihminen näyttää, sitä pidemmälle hän pääsee. Nykyään tämä sama ajattelutapa toistuu monissa muotiblogeissa, mutta vielä seitsemän vuotta sitten se oli uutta ja ihmeellistä.


Suosion tekijät


Ahkera päivittäminen ja laadukas sisältö. Anna on näiden seitsemän vuoden aikana hionut bloggaustaidot huippuunsa ja antaa kaikkensa tuottaakseen laadukkaita postauksia blogiin. Hän ei ole pitänyt pitkiä bloggaustaukoja. Lomaa bloggaamisesta Anna toki pitää silloin tällöin, mutta hän ajastaa lomien ajaksi postauksia. On ihailtavaa, miten omistautunut Anna on blogilleen. Esimerkiksi Lontoossa asuessaan, kun ketään ei ollut ottamassa asukuvia blogiin, hän meni itse tripodin kanssa kadulle napsimaan kuvia itsestään.

Elämäntyyli. Annaa on helppoa ihailla, sillä hänessä on paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka moni ottaisi mielellään myös itselleen. Hän on näyttävä ja hyvin puettu. Hän on sanavalmis eikä pelkää tuoda mielipiteitään julki. Ehkä inspiroivinta Annassa on, miten hän uskaltaa toteuttaa unelmiaan. Hän esimerkiksi keskeytti opinnot oikiksessa mennäkseen opiskelemaan muodin johtamista Lontooseen. Tuota rohkeaa siirtoa ei moni olisi uskaltanut tehdä.

Blogimaailman edelläkävijä. Anna on yksi Suomen ensimmäisistä muotibloggaajista. Hän perusti bloginsa, kun muotiblogien ensimmäinen aalto rantautui Suomeen. Silloin kilpailu lukijoista oli minimaalista nykypäivään verrattuna. Muistan, että siihen aikaan melkein aina, kun muotiblogeja käsiteltiin mediassa, oli Anna haastateltavana.

Hyvä itsetunto. Hän ei pelkää esillä oloa ja mokaamista, vaan on hyväksynyt, ettei kaikkia voi miellyttää. On ihailtavaa, että kaikista pahansuovista kommentoijista huolimatta hän jaksaa kirjoittaa blogiaan vuodesta toiseen.

Huumorintaju. Anna ei ota itseään eikä muita liian vakavasti, vaan suhtautuu kaikkeen terveellä huumorilla ja saa myös lukijat nauramaan. Se on hyvä piirre, jos haluaa menestyä blogimaailmassa. Mungolifen parasta antia ovat kilometrin mittaiset sarkastiseen sävyyn kirjoitetut tajunnanvirtapostaukset. Ne lienevät tuttuja kaikille lukijoille.


Miten Anna voisi parantaa blogiaan?


Yksikään blogi ei ole täydellinen vaan niissä on aina jonkun mielestä korjattavaa. Listasin asioita, jotka ovat mielestäni pielessä Mungolife-blogissa.

Asenne. Anna tuntuu suhtautuvan blogimaailmaan nykyään kyynisesti, mikä on ymmärrettävää, kun miettii, miten paljon hän on saanut lokaa niskaan bloggausvuosiensa aikana. Myös postausten määrä on laskenut vuosi vuodelta, mikä tuntuu kielivän innostuksen laantumisesta. Joskus Anna tuntuu suhtautuvan lukijoihin aivan kuin he olisivat hänen vihollisiaan tai ainakin yhteiskunnan pohjimmaista roskasakkia. Lukijoiden kommentit julkaistaan ja niihin vastataan silloin, kun itseä huvittaa, vaikka se olisi monien päivien viiveellä. Lisäksi Annan blogia leimaa tyhjät lupaukset. Hän saattaa esimerkiksi luvata tekevänsä jonkin postauksen tai vastailla kommentteihin jonakin tiettynä ajankohtana, mutta hän jättääkin lupauksen pitämättä.


Postausten määrä on vähentynyt vuosi vuodelta.


Hakukoneoptimoinnin puute. Blogi ei ole teknisesti lukijaystävällinen. Mainoksista päätellen Anna haluaa selkeästi tienata paljon rahaa blogillaan, mutta hän on täysin kujalla lukijamäärän kasvattamisesta, hakukoneiden toiminnasta ja sen sellaisesta. Vanhojen postausten löytäminen on vaikeaa ja aikaa vievää pienten puutteiden takia. Anna on esimerkiksi kirjoittanut tuotteiden nimet suoraan kuviin. Se on ongelma hakukoneiden kannalta, koska ne eivät tunnista kuvissa olevaa tekstiä. Tällaisten seikkojen takia monet Annan blogikuvista eivät näy kuvahaussa, kun joku hakee tietoa jostakin blogin aiheeseen liittyvästä. Annalla olisi monikymmenkertainen määrä lukijoita ja rahaa hankkia Chanelin Double Flap Bagit kaikissa väreissä, jos hän olisi alusta alkaen kiinnittänyt huomiota tällaisiin asioihin. Bloggaajien pitäisi jo vähitellen oppia, että suurin osa lukijoista tulee Googlesta eikä puskaradion kautta.

Tekijänoikeusrikkomukset. Anna on koko blogihistorian ajan käyttänyt luvatta netistä löytämiään muiden ottamia kuvia. Lähdemerkintöjen puuttuminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tällaisten asioiden kanssa ei kannattaisi pelleillä etenkään, kun kirjoittaa suosittua julkista blogia ja tienaa sillä rahaa. Nykyään valokuvaajien on helppoa tarkkailla kuvien käyttöä esimerkiksi käänteisen kuvahaun ja näkymättömien vesileimojen avulla. Lisäksi julkista blogia kirjoittaessa on aina olemassa riski, että joku lukija käräyttää bloggaajan. Kun on seitsemän vuoden ajan järjestelmällisesti varastanut kuvia, en halua edes ajatella, millainen lasku siitä voisi pahimmassa tapauksessa tulla. Noh, ainakin Annaa on muistutettu asiasta, sillä lukijat ovat useaan otteeseen ihmetelleet, mistä kuvat ovat peräisin. Anna on silti ohittanut tekijänoikeusasiat pelkällä olankohautuksella. Jopa uusimmassa postauksessa komeilee suuresta Shutterstock-kuvapankista peräisin oleva kuva ilman lähdemerkintää. Onkohan Anna maksanut kalliit lisenssimaksut?




Täydellisyydentavoittelu. Anna tuntuu asettavan bloginsa sisällölle liian korkeita vaatimuksia, mikä nähtävästi latistaa hänen bloggausintoaan. Parin viime vuoden aikana postaukset ovat olleet jatkuvaa selittelyä, miksi hän ei ole ehtinyt tai jaksanut päivittää blogia. Hänen pitäisi tajuta, että lukijat olisivat täysin tyytyväisiä, vaikka postaus käsittelisi lempikarkkien ostamista lähi-Siwasta. Elämän ei aina tarvitse olla hohdokasta. On ironista, että Anna on sanonut olevansa kyllästynyt siihen, että muut teeskentelevät sosiaalisessa mediassa elävänsä täydellistä elämää, mutta hän syyllistyy samaan myös itse.

Olen jotenkin kyllästynyt itse kaikkiin kiiltokuvaelämiin Instagramissa, blogeihin, jotka on täydellisiä, ihmisiin, jotka on olevinaan. 
Silti mä ymmärrän sen. Sen kiiltokuvamaisuuden. Sen täydellisyyden näyttämisen. Kuka helvetti haluaa saada litroittain paskaa niskaan, jos voi olla saamatta.

Kuvat tekemällä tehtyjä. Asukuvat ovat viimeisen päälle hiottuja ja lavastetun oloisia. Kuvat on otettu edestä päin jossain kauniissa miljöössä ja poseeraukset ja ilmeet ovat täysin samoja kuin kaikilla muillakin bloggaajilla. Kunpa Annan huumorintaju ja persoona ulottuisivat myös kuviin asti!


Voisin kirjoittaa vaikka kirjasarjan Mungolifesta, kun olen seurannut sitä niin pitkään. Mutta lopetan kuitenkin nyt tähän, jotta tuonne kommenttiboksiin jää jotain keskustelevaa. Kerro sinä siis, luetko Mungolife-blogia. Mitä pidät siitä? Miksi arvelet sen saavuttaneen niin suuren suosion?

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Miksi jotkut bloggaajat epäonnistuvat?


Maailmassa on satoja miljoonia blogeja, joten on luonnollista, ettei kaikista blogeista voi tulla suosittuja. Suurin osa bloggaajista epäonnistuu lukijoiden hankkimisessa.

Pahinta on, että epäonnistuneiden bloggaajien joukossa on myös niitä, jotka ovat nähneet valtavasti vaivaa blogiensa eteen. He ovat tuottaneet laadukasta sisältöä ja tehneet kaiken ohjeiden mukaan. Silti Google ei ole tuonut heille toivottua määrää lukijoita. Ihmismassat eivät ole löytäneet blogia.

Miksi jotkut blogit epäonnistuvat, vaikka kirjoittaja tekisi kovasti töitä, kun taas jotkut huonolaatuiset blogit saattavat nauttia suurta suosiota?

Vastaus on, että bloggaajat tekevät tiettyjä asioita väärin. Monet bloggaajat lopettavat blogin kirjoittamisen jo muutaman kuukauden jälkeen, koska he eivät näe tuloksia. Mitä pidempään tekee työtä ilman palkintoja, sitä turhauttavammaksi tekeminen muuttuu.

Bloggaaminen olisi aivan mahtavaa, jos heti alusta lähtien lukijoilta satelisi kiitoksia kommenttiboksiin, kävijämäärät olisivat nousussa ja blogista tienaisi edes vähän sivutuloja. Todellisuudessa kävijöitä ei ehkä ole, kaikki kommentit ovat negatiivisia eikä blogista tienaa yhtikäs mitään. Bloggaajan pahimmat pelot ovat toteutuneet. Eihän tällainen kannusta bloggaajaa jatkamaan blogin kirjoittamista.



Mitä bloggaajat sitten tekevät väärin?


1. Bloggaaja käyttää lähes kaiken blogiin käytetyn ajan vain uuden sisällön tuottamiseen. Tämä on yleinen virhe, koska kaikissa blogioppaissa toitotetaan, että sisältö on tärkeintä. Niinhän se onkin, mutta hyvää sisältöä pitää osata myös markkinoida. Jos blogilla on vain muutama lukija, ei lukijamäärä räjähdä kasvuun, vaikka bloggaaja tekisi uusia postauksia monta kertaa päivässä. Uudet postaukset tuovat hyvällä tuurilla muutaman lukijan lisää. Monilla bloggaajilla on jo paljon laadukasta sisältöä blogissa, mutta kukaan ei ole lukemassa sitä.

Bloggaajan pitäisi luoda yhteys lukijoihin teksteillään ja saada jo olemassa oleville laatupostauksille lisää lukijoita. Kannattaa tähdätä siihen, että 50 % bloggaamisesta on sisällön luomista ja toiset 50 % sisällön markkinoimista.


2. Sisällön markkinoiminen väärällä tavalla. Monet bloggaajat mainostavat postauksiaan vain omille kavereilleen Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja muissa sosiaalisissa medioissa. Tällä tavalla saa ehkä muutaman lukijan lisää, mutta haittapuolena on, että kaverit ärsyyntyvät. Vähäisissä määrin sosiaalisessa mediassa mainostaminen on ihan okei, mutta sillä ei pääse kiinni suuriin lukijajoukkoihin.

Mikä olisi sitten sopiva mainoskanava? Potentiaaliset lukijat liikkuvat muissa saman aihealueen blogeissa. Blogi kannattaa ehdottomasti lisätä Blogilistalle, koska siellä blogien lukijat liikkuvat.

Mieti, mistä osoitteista haluaisit liikennettä omaan blogiisi. Yritä saada joku suositumpi bloggaaja mainostamaan blogiasi, koska se on paras tapa saada lisää lukijoita. Tämä ei sitten todellakaan tarkoita, että omaa blogia pitäisi linkittää kaikkien muiden samantyyppisten blogien kommenttibokseissa!

Yritä verkostoitua muiden bloggaajien kanssa esimerkiksi siten, että teet luettelon suosikkiblogeistasi oman blogisi sivupalkkiin tai viittaat postauksessa jonkun muun blogitekstiin. Suosittu bloggaaja huomaa, että hän on saanut lukijoita blogisi kautta, ja hän saattaa vastavuoroisesti alkaa lukemaan sinun blogiasi. Tämä tietysti edellyttää, että blogisi on oikeasti laadukas ja lukemisen arvoinen. Raaka totuus on se, että vain harvat blogit ovat niin hyviä, että niitä haluaa lukea saati sitten suositella.


3. Blogi on liian samanlainen kuin muut blogit. Älä kopioi muita bloggaajia ja toista samoja asioita. Jos haluat, että ihmiset suosittelevat blogia toisilleen, on sen oltava parempi tai ainakin erilainen kuin muut blogit. Blogin täytyy erottua massasta. Alussa tarkasti rajatusta blogiaiheesta on hyötyä. Blogin aihereviiriä voi laajentaa myöhemmin, kun blogilla on laaja ja uskollinen lukijajoukko ja kaikki postausideat on käytetty. 



Lue lisää bloggaajien tekemistä virheistä täältä.


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Miksi miehet eivät menesty bloggaajina?


Miksi niin moni nainen tienaa Suomessa elantonsa bloggaamalla, mutta miehet eivät siinä jostain kumman syystä ole onnistuneet? Miehiä sitä paitsi pidetään yleisesti ottaen lahjakkaampina tietokoneiden käyttäjinä kuin naisia, joten luulisi bloggaamisen olevan miehille helppo keino rikastua. Miksi naiset voivat tienata tuhansia euroja kuussa blogeillaan, kun taas miesten tulot jäävät muutamaan sataan euroon?

Olen viime aikoina vertaillut miesten ja naisten kirjoittamia blogeja keskenään ja pohtinut, mistä nämä tuloerot voivat johtua. Olen myös seurannut ihmetellen vierestä, kun miespuolinen ystävä yrittää perustaa blogia. Tässä artikkelissa kerron kärjistetyn esimerkin avulla, miksi monien miesten blogiprojektit epäonnistuvat kun taas naiset porskuttavat blogimaailmassa eteenpäin. Mitä virheitä miehet siis tekevät blogeissaan?


1. Blogin aiheella ei voi tienata rahaa

Mies ei osaa valita blogille aihetta, jolla voi rikastua. Mies pohtii kuumeisesti blogin aihetta, josta ihmiset voisivat kiinnostua. Hän miettii, missä itse on hyvä ja mistä aiheista on itse erityisen kiinnostunut. Mies harrastaa maraton-juoksua, joten hän päättää perustaa maratonia käsittelevän blogin.

Mikä tässä aihevalinnassa meni sitten pieleen? Ensinnäkin, jos blogia kirjoitetaan suomen kielellä, on lukijajoukko melko pieni. Blogin aihe voi olla hankala tuotteistaa, koska maraton-juoksuun ei liity paljoa välineitä. Mainokset ovat bloggaajalle tässä tapauksessa todennäköisesti ainut keino tienata rahaa.

Entä mitä nainen tekee aiheenvalinnassa toisin? Blogin aihetta pohtiessaan nainen miettii aivan kuten mieskin, mistä asioista on erityisen kiinnostunut ja missä kokee olevansa hyvä. Nainen pitää meikkaamisesta ja kokee olevansa siinä keskivertonaista parempi. Blogi ei vaadi mittavia alkuinvestointeja, koska meikit ovat melko halpoja ja nainen ostaisi niitä muutenkin, vaikkei kirjoittaisi aiheesta blogia. Meikkausblogin kirjoittajana saisi varmasti paljon ilmaisia meikkejä, mikä tietäisi säästöjä itselle. Aiheen ympärille voisi perustaa myös oman YouTube-kanavan. Suomessa on lähes 2,8 miljoonaa naista, joten lukijoita riittää taatusti. Meikkifirmat maksaisivat varmasti korvausta siitä, että saisivat tuotteitaan esitellyiksi blogissa. Aihe on siis toisien sanoen helposti tuotteistettava.


Kuva: scottchan / FreeDigitalPhotos.net



2. Turha sählääminen

Miehet keskittyvät sisällön tuottamisen sijasta epäolennaisiin asioihin. Kun mies päättää perustaa blogin, hän pohtii useiden päivien ajan, minkä blogialustan valitsee. Blogialustan valitseminen on miehen mielestä tietysti tärkein bloggaamiseen vaikuttava päätös. Niinpä hän etsii kaiken mahdollisen tiedon netistä ja kuuntelee kavereidensa kokemuksia aiheesta. Lopulta hän päätyy valitsemaan itse asennettavan WordPressin, koska se on ainut katu-uskottava menetelmä perustaa blogi.

Seuraavaksi pitääkin sitten keksiä oma verkkotunnus, hankkia blogille hostaaja ja suunnitella ulkoasu. Mies käyttää taas muutaman viikon aikaa näiden asioiden tutkimiseen. Hän onnistuu hankkimaan oman domainin ja hostaajan pitkän pohdinnan jälkeen, mutta ulkoasu tuottaa ongelmia. Mies ei osaa koodata ulkoasua mieleisekseen ja hän kaipaa apua joltain sellaiselta henkilöltä, jolla on silmää ulkoasuasioissa. Kaveri tarjoutuu auttamaan, mutta on tällä hetkellä todella kiireinen.  Muutama kuukausi vierähtää, kun molemmilla on niin paljon menoja. Blogi vaipuu hetkeksi unholaan, kunnes kaverit päättävät yhteisen illanvieton yhteydessä säätää ulkoasun kuntoon.

Mies on ylpeä kaverinsa kädenjäljestä, koska blogi vaikuttaa todella ammattitaitoiselta. Eikä ulkoasuun mennyt rahaakaan kuin satanen. Nettisivu on erinomainen osoitus kaverin koodaustaidoista. Tätä kelpaa esitellä kavereille! Lukijat voivat kirjautua omilla tunnuksilla sisään sivustolle. Sivustolla on oma keskustelupalsta lukijoille sekä paljon muita hienoja ominaisuuksia. Täydellistä! Nyt vain tarvitsee hankkia blogiin mainoksia, niin rahaa tulee ovista ja ikkunoista.

Mies tai koodaajakaveri eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet, miksi ihmiset lukevat blogeja. Blogiin tullaan sisällön eikä taidokkaan ulkoasun perässä. Monimutkaiset härpäkkeet ja keskustelualueet tekevät blogista sekavan. Itse tekstien lisäksi tarvitsee oikeastaan vain blogiarkiston, jotta vanhoja postauksia on helppoa lukea.

Kun ulkoasu on kunnossa, päättää mies aloittaa bloggaamiseen. Sivustolle täytyy luoda ainakin muutama artikkeli, jotta lukijat löytävät blogin. Mies haluaa maksimoida bloggaamisesta saatavan hyödyn, joten hän käyttää muutaman viikon ajan kaiken vapaa-aikansa hakukoneoptimoinnin opetteluun. Lopputuloksena tekstin laatu kuitenkin kärsii liiallisen optimoinnin takia ja blogi sijoittuu alemmas Googlen hakutuloksissa.

Mitä nainen tekee toisin? Näiden kuukausien aikana, kun mies on sählännyt blogin perustamisen kanssa, on nainen ehtinyt jo luoda hienoa uraa bloggaajana. Naisella meni noin kymmenen minuuttia, kun hän perusti blogin Bloggerissa ja sääti ulkoasun mieleisekseen. Ensimmäisestä päivästä lähtien hän on tehnyt muutaman postauksen päivässä. Jo ensimmäisen viikon jälkeen hän hankki blogiinsa mainoksia.

Naisella satelee sähköpostiin yhteistyöpyyntöjä. Kosmetiikkayritykset haluaisivat naisen esittelevän heidän valmistamiaan meikkejä blogissa. Lukijat pyytävät naista tekemään häämeikkauksia.

Tähän mennessä nainen on tienannut blogillaan 700 euroa kun taas mies on 130 euroa miinuksella. Tulot kasvavat kokoajan entisestään ja nainen harkitsee, että hän voisi lopettaa päivätyönsä joskus tulevaisuudessa, jos tulojen kasvu jatkuu vastaavalla tavalla.


Mitä tästä opimme?

Blogin perustamisessa ja kirjoittamisessa kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Pohdi jo aihetta valitessa, että millainen aihe on helppo tuotteistaa. Käytä blogin ominaisuuksien säätämiseen käytettävä aika mieluummin sisällön tuottamiseen. Ulkoasua ei kannata muokata liikaa, koska yksinkertaisuus ja helppo käytettävyys on valttia.


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Blogimokia


Bloggaamisessa pienilläkin asioilla on merkitystä. Blogien määrä kasvaa jatkuvasti, joten lukijoilla on entistä enemmän valinnanvaraa. Näin ollen jos joku blogi ei enää miellytä, lukijan on helppoa lopettaa blogin seuraaminen ja siirtyä muiden vastaavanlaisten blogien puoleen.

Mikä blogeissa sitten ärsyttää niin kovasti, että lukemisen haluaa lopettaa? Vältä ainakin seuraavia mokia, jotta et karkota lukijoita ja anna itsestäsi huonoa kuvaa:

Pitkät blogitauot. Pitkät tauot viestittivät lukijalle, ettei bloggaaminen enää kiinnosta sinua. Eipä sen jälkeen enää lukijoitakaan kiinnosta blogin seuraaminen. Pahinta on, jos postaukset koostuvat jatkuvasta selittelystä ja lupauksista tsempata blogin pitämisessä. Älä vetoa kiireeseen tai anna tyhjiä lupauksia. Jos jotakin haluaa tehdä, sille löytää kyllä aikaa.




Epäsäännöllinen postaustahti. Säännöllisyys ja lukijamäärä kulkevat käsikädessä. Jos bloggaat säännöllisesti, ihmiset vierailevat blogissa säännöllisesti. Jos bloggaat epäsäännöllisesti, on turha odottaa säännöllisiä kävijöitä.

Kirjoitusvirheet. Ei, kirjoitusvirheet eivät ole synonyymi persoonalliselle kirjoitustyylille! Ne vain antavat bloggaajasta juntin kuvan. Yhdyssanasääntöjen ja pilkuttamisen kertaaminen vie vain viisi minuuttia. Mikä siinä on niin vaikeaa? Lue teksti edes kerran läpi ennen julkaisemista, niin vältät pahimmat virheet.




Bloggaaja ei vastaa kommentteihin. Tämä viestittää lukijoille, että bloggaaja on itsekeskeinen eikä arvosta lukijoita. Vuorovaikutteisuus on yksi bloggaamisen parhaista puolista, joten on hölmöä olla hyödyntämättä sitä.

Bloggaaja ei pidä lupauksiaan. Jos lupaat vastata kommentteihin illemmalla tai tehdä seuraavana päivänä postauksen aiheesta X, niin pidä lupauksesi. Muuten annat itsestäsi epäluotettavan kuvan. Kukaan ei pidä epäluotettavista ihmisistä.

Yksitoikkoisuus. Älä laita blogiin kymmentä kuvaa samasta asiasta. Monet muotibloggaajat esimerkiksi laittavat samasta asusta monta kuvaa, jotka kaikki on otettu edestäpäin. Kaikissa kuvissa on samat ilmeet ja poseeraukset. Miksei mieluummin ottaisi yhden kuvan edestä, yhden sivulta ja yhden takaa? Tämän ei pitäisi olla rakettitiedettä.

Liika mainostaminen. Älä hukuta blogiasi mainospostauksiin ja nettikauppakollaaseihin. Ne ovat vähäisissä määrin okei, mutta liika on liikaa. 

Sopulimaisuus. Kukaan ei halua lukea blogia, joka ei tarjoa mitään uutta. Älä kopioi muita bloggaajia vaan ole rohkeasti erilainen. Räväkkyys ja kaavojen rikkominen tuovat blogille julkisuutta ja lisää lukijoita.




Pinnallisuus. Monet suosituista blogeista rakentuvat pitkälti shoppailun ja kuluttamisen ihannointiin. Materialistinen bloggaaja antaa itsestään helposti tyhjäpäisen kuvan, mistä voi olla haittaa myöhemmin tulevaisuudessa. Vaikka kirjoittaisi muotiblogia, voi silti itsestään antaa fiksun kuvan. Julkisessa blogissa ei kannata esimerkiksi kertoa, ettei seuraa uutisia tai ole kiinnostunut politiikasta. Hölmöt möläytykset voivat säilyä netissä ikuisesti ja niitä saatetaan käyttää myöhemmin bloggaajaa vastaan.

Tekijänoikeusrikokset. Monet bloggaajat rikkovat tekijänoikeuslakia laittaessaan blogiin kuvia ilman lupaa ja lähdemerkintää. Jos blogiin lisää muita kuin itse ottamia kuvia, täytyy kuvalähde aina mainita. Lähteeksi ei riitä, että kertoo löytäneensä kuvan Googlesta. Lisäksi on varmistettava, että kuvaa saa ylipäänsä käyttää omiin tarkoituksiin. Lainattujen kuvien lähdettä ei tarvitse mainita siinä tapauksessa, jos kuva on ostettu esimerkiksi kuvapankista ja samalla on maksettu oikeudesta käyttää kuvaa ilman lähteen merkitsemistä. On parempi maksaa muutama euro kuvan käyttöoikeudesta, kuin maksaa useita satoja tai tuhansia euroja korvausta tekijänoikeusrikkomuksesta.

Lukijoiden kalastelu keskustelupalstoilta. Älä mainosta blogiasi ja kehuskele itseäsi netin vauvapalstoilla, jotta et vaikuta tyrkyltä. Pahimmassa tapauksessa saatat olla kirjautuneena vielä omilla tunnuksillasi ja kaikki huomaavat, että se olet sinä. Tietyissä tapauksissa on kuitenkin hyvä linkittää omaa blogiaan. Jos netissä esimerkiksi keskustellaan jostakin ongelmasta, johon olet keksinyt blogissasi ratkaisun, on mukava teko laittaa linkki postaukseen.





(Tein postauksen kuvat imgflip.com-sivuston meemigeneraattorilla.)